Vuonna 2001

MS-YHDISTYS VILJANDISSA

Yhdistyksemme 12 jäsentä matkusti Viljandiin, Porvoon ystävyyskaupunkiin. Meitä jännitti. Kummiyhdistyksemme Viljandin SM (Sclerosis Multiplex) yhdistyksen jäsenet kohtasimme Puutteellisten talolla, paikallisten kokoustilassa. Dramatiikkakin oli läsnä.

Matkaan lähdimme Porvoosta 24.5.klo.6.00. Me ja kaikki tavaramme, rollaattorit, pyörätuolit, kävelykepit ahtauduimme inva-autoon. Ja niin matka saattoi alkaa. Ensin Helsinkiin ja sieltä Nordic Jet Line vei meidät Tallinnaan. Siellä Viljandin SM ryhmän jäsen Elma Tomson von Stryk ja linja-auto jo odottivat. Suomenkielen taitava Elma oli lupautunut oppaaksemme ja tulkiksi koko matkamme ajaksi. Siirryimme bussiin. Elma laittoi kasetin soimaan, musiikkia joka oli niin tutun oloista, se loi kevyen tunnelman koko matkalle. Kuulumisia vaihdettiin, yritettiin udella mitä kaikkea Elma oli meille ohjelmaksi järjestänyt. Ei kertonut, halusi sen olevan meille yllätys.
Muutaman tunnin bussi matkan jälkeen saavuimme Viljandiin. Puutteellisten talolla meitä odotti lämmin vastaanotto kuorolaulun ja notkuvien voileipäpöytien kera. Kerroimme itsestämme, minkä ikäisiä miten kauan sairastettu jne. Luettiin sananlaskuja, useista osasimme päätellä mitä tarkoittavat.

Seurustelun aikana huomattiin Viljandin Iivarin valuvan tuolissaan alaspäin. Hänen avustajansa tuli hätääntyneenä kertomaan hampaiden luiskahtaneen kurkkuun. Mikä neuvoksi!
Olimme hämmentyneitä. Silloin nousi Ulla Britta Suvisaari paikaltaan
käveli määrätietoisesti Iivarin luo tunnusteli kurkkua, kehotti Iivaria avaamaan suunsa ja apuhoitajan kokemuksella noukki hampaat tämän kurkusta.
Voi sitä hymyä. Liikuntakyvytön Iivar palkitsi ilmeillään Ulla Brittan.
Siinä oli hälinää, jäi sananlaskujen luku.

Puheenjohtajamme Brita Valkjärvi koki liikutuksen hetkiä. Matilla oli käytössään pyörätuoli vasta Inkerintalolta saatu. Tuoli näytti tutulta, niinpä sitä tutkittiin hieman tarkemmin. Se huomattiin Britan edesmenneen miehen, Taunon tuoliksi. Matin vaimo sai arvokasta tietoa tuolin eri käyttömahdollisuuksista ja huollosta. Nyt olikin jo kiire Sakala lehden toimitukseen jossa meitä haastateltiin. Kysyttiin matkan tarkoitusta. Itsestään selvä asia, lähentää yhdistyksiä, luoda henkilökohtaisia suhteita. Huomasimme pinkan Uusimaa lehteä. Harjoittavat näemmä yhteistyötä.

Nyt olikin vuorossa pieni lepohetki. Illalla olimme paikallisen koulun päättäjäisesityksessä. Esitykset olivat mieleenpainuvia. Näytelmiä, laulua, tanssia, runonlausuntaa ja pikku sketsejä.

Aamulla oli vuorossa käynti Karksi nuian entisessä kolhoosissa. Matkasimme sinne pikku bussilla mukanamme muutama Viljandin ryhmän jäsen. Matkan aikana selvisi etteivät jotkut olleet koskaan ennen matkustaneet linja-autossa. Elma kertoi enemmän itsestään, siitä ettei lapsena saanut käyttää suomenkieltä. Hänen äitinsä oli suomalainen Siperian käynyt nainen. Nykyisin entinen kolhoosi toimii päiväkotina ja kouluna. Siellä saimme nähdä lasten esityksiä, mikä riemu. Tanssiesityksissä käytetyt kansallispuvut viehättivät. Koululle oli järjestetty villavaatteiden myyntiä ja ruokailu. Ensin tutustuimme koulun ja päiväkodin huoneisiin. Rakennukset olivat suhteellisen uusia, mutta ränsistyneitä. Huoneet oli kuitenkin viihtyisiksi koristeltu. Karksin viinipanimosta kävimme hakemassa paikallista olutta sekä viiniä. Sitten taas bussiin ja takaisin Viljandiin. Matkalla pysähdyimme raunioille, kuulimme tarinan siellä olevasta rististä. Sitten olikin vuorossa lepohetki. Illalla saimme kokea upean kirkkokonsertin Jaani kirkossa. Sitten oli illanvieton aika. Tällä kertaa olimme kutsuneet Elman sekä Eha Trofimovin, heidän puheenjohtajansa hotelliin. Illanvietto oli riemukas, kiitos Porvoon ja Viljandin punapäille, Ulla Brittalle ja Elmalle.

Lähtöpäivänä kävimme Viljandin torilla Sitten Inkerintaloon Ja kun astuimme taloon soi musiikki ja näimme kauniisti katetun pöydän. Oli lähtöpuheiden aika. Siinä ojensimme ja saimme erilaisia muistoesineitä, ja tietenkin kukkia. Kuulimme selostuksen Inkeritalosta, jossa myös teimme pienen kierroksen. Komea hyvin hoidettu talo. Osa väestämme kävi tutustumassa puistoon ja näkymään Viljandi järvelle. Siellä oli komea riippusilta, ja rauniot joilla kesäisin pidetään erilaisia tapahtumia. Voi, kello oli jo lähes kolme. Meidän oli mentävä bussiin ja jätettävä haikeat hyvästit Viljandin kerholaisille. Mutta tähän ei tämä kanssakäyminen tule jäämään, olihan matkan aikana niin moni asia suorastaan liittänyt meidät yhteen. 26.5.klo 15,00 alkoi kotimatka.

Viro oli itsenäistynyt mutta Viljandin SM-ryhmä ei uskonut voivansa tulla, joten heille kirjoitettiin etukäteen ja heillä oli paperilla mukanaan

MS-Liitolta saatiin 300 mk vierailun kustannuksiin.